Säästöt tulevat kaupungille kalliiksi

Keljon kouluun kohdennetut säästöt ovat maksaneet kaupungille jo satoja tuhansia euroja, eikä loppua ole näköpiirissä. Kuinka tämä on mahdollista ja ovatko päätöksentekijät olleet oikealla tavalla informoituja?

Kuka teki päätöksen pudottaa Keljon koulu peruskorjauslistalta ja mitä seurauksia tällä päätöksellä lopulta oli? Asiaa tiedusteltaessa moni taho vaikeni, mutta lopulta opetusjohtaja Leisimo kertoi yleisötilaisuudessa, että päätöksen tekivät hän, apulaiskaupunginjohtaja Koivisto ja kaupunginjohtaja Andersson. Neuvottelu oli kutsuttu pikaisesti kokoon, koska investointilistaa piti kutistaa vuoden 2013 osalta ja kolmikko päätti vetää tässä kohtaa yli myös Keljon peruskorjauksen.

Asiassa ei tiettävästi konsultoitu Tilapalvelua tai ketään muutakaan asiasta laajasti perillä olevaa tahoa vaan ratkaisu tehtiin nopeasti, budjetti piti saada kasaan ja siinä piti pystyä näyttämään säästöjä tulevalle vuodelle. Keljon koulu oli kuitenkin odottanut peruskorjausta jo pitkään ja oli tiedossa, että siellä oli lisääntyviä sisäilmaongelmia. Näihin olisi aiotussa peruskorjauksessa puututtu. Rakennukset olivat muutenkin elinkaarensa siinä vaiheessa, että ne olisi väistämättä peruskorjattava.

Sittemmin on perusteltu, että koulun pudottamisen ko. listalta ovat hyväksyneet niin sivistyslautakunta kuin kaupunginvaltuustokin. Mutta olennainen kysymys kuuluukin, että ovatko poliittiset päättäjät olleet tietoisia tuon päätöksen todellisesta seuraamuksesta?

Itse asiassa tuo säästö aiheutti usean sadan tuhannen euron odottamattomat kustannukset, jotka jatkuvat usean vuoden ajan. Lisäksi se käynnisti dominoefektin oppilaiden sijoittelun osalta, jota selvitellään niin ikään vuosia. Kustannuksiin kuuluu viime hetken remontti Keljossa, jonka jälkeen tilasta jouduttiin kuitenkin luopumaan, sekä väistökoulun kuljetukset ja sittemmin tyhjänään seisovat koulurakennuksen ylläpitokulut vuosiksi eteenpäin.

Säästöstä muodostuikin hallitsematon kustannusryöppy.

Edellä kuvatun kolmikon menettely asettuu mielenkiintoiseen valoon. Jos he olisivat selvittäneet asiaa tarkemmin, olisivat he kenties ymmärtäneet, että listaa toisella tavalla priorisoimalla olisi tilanteelta voitu välttyä ja haetut säästöt olisivat voineet oikeasti toteutua – puhumattakaan siitä, että kaikelta inhimilliseltä kärsimykseltä olisi säästytty.

Jos he toisaalta ymmärsivät päätöksensä vaikutukset, kerrottiinko siitä selkeästi ja avoimesti päättäjille, että tällä päätöksellä tuomitsette Keljon koulun lakkautettavaksi, koska kiinteistön annetaan tietoisesti mennä pilalle. Ymmärtääkseni kyseisillä herroilla ei sentään tällaisia valtuuksia ole vaan laki säätää hyvin selkeästi miten koulun lakkauttaminen voidaan toteuttaa.

Oliko kyseessä siis hätäinen, hutiloitu, liian vähäisellä valmistelulla tehty päätös, jonka seurauksena säästöjen sijaan syntyikin vain kustannuksia vai oliko johdonmukaisesti ylitetty valtuudet ja harhaanjohdettu päättäjiä?

Sama kolmikko on nyt valmistelemassa koko kouluverkon uudistamista, rakentamassa jättiyksiköitä, koska muuta vaihtoehtoa ei ole ja muuhun ei ole varaa. Edellä kuvattuun historiaan viitaten en henkilökohtaisesti uskoisi sanaakaan mitä nämä herrat esittävät. Lisäksi jättilukioista on kuulunut jo hyvin kielteistä palautetta. Idea toimii kenties lukujen valossa, mutta laadukkaan koulutuksen se tuhoaa.

Keljon osalta vahinko on jo tapahtunut, mutta se on myös vielä korjattavissa. Jupakasta aiheutuu tällä hetkellä sivistystoimelle parinsadan tuhannen ylimääräiset kustannukset vuosittain. Peruskorjaus tai vaihtoehtoisesti kokonaan uusi koulurakennus saadaan viiden miljoonan investoinnilla, jonka vaikutus käyttötalousmenoissa on puoli miljoonaa vuosittain. Puhutaan siis lopulta vain 300 000 euron vuosittaisesta tarpeesta, jolla varmistetaan laajan ja lapsirikkaan alueen kouluhyvinvointi useaksi vuosikymmeneksi, sekä helpotetaan huomattavasti tulevien vuosien tilannetta koko kaupungin osalta, kun oppilasmäärät edelleen kasvavat.

Kyseinen rahoitus pitää tällä kertaa löytyä muualta kuin sivistystoimen budjettia leikkaamalla. Olisiko uuden aikakauden alku, jossa johtoportaan töppäyksiä ei maksatettaisi syyttömillä, vaan he kerrankin kantaisivat vastuunsa?

Voiko vastaavalla summalla koskaan saada enempää hyvää aikaiseksi?

Marko Filenius