Tilapalvelu vie sivistyslautakunnan rahat

Pyysimme kaupungilta nähtäväksi erilaisia Keljon kouluun liittyviä dokumentteja. Vuokraselvityksessä pistää silmään sama asia, mitä on aikaisemminkin ihmetelty:

• Keljon koulun vuokrakustannukset olivat vuonna 2012 koulun toimiessa Keljon koulun tiloissa 9,60 €/m2kk, ollen yhteensä 270 036 €/vuosi (2343 m2).
• Mikäli Keljon koulu peruskorjattaisiin, olisivat vuokrakustannukset peruskorjauksen jälkeen samalla neliömäärällä laskettuna noin 18 €/m2kk eli 506 000 €/vuosi.

Tilapalvelu on pyytänyt ja pyytää Keljon koulusta markkinahintaista vuokraa. Miksi se ei ole pitänyt sillä rahalla kiinteistöä kunnossa? Miten vuokranantajalle voidaan sallita tällainen toiminta?

Meille on perusteltu aisaa siten, että Tilapalvelun tulee tuottaa voittoa, jotta rahaa jää investointeihin ja peruskorjauksiin. Nyt esitetyn mallin mukaan sivistystoimi kuitenkin maksaisi tehdyn korjauksen täysimääräisinä korotettuina vuokrina. Eli käytännössä kahteen kertaan. Tilapalvelulla ei ole vastuuta omista teoistaan, ja koulutoimi maksaa viulut. Sivistyslautakunnan hyväksikäyttö tuntuu olevan jo vuosikausia jatkunut käytäntö.

Toki tässä yhteydessä on taas hyvä muistuttaa, että Keljon koulun pudottamisesta peruskorjauslistalta päättivät yksin Leisimo, Koivisto ja Andersson. Jos kaupungin johto ei halua koulua korjattavan, Tilapalvelu ei sitä korjaa. Vastuuta siirrellään ja vältellään. Ja toivotaan, että vanhemmat ja muut aktiivit luovuttavat ja unohtavat koko asian, jotta Keljon koulu voidaan rauhassa jyrätä maan tasalle ja myydä tontti kerrostaloasunnoiksi. 

Paikalla on nyt korjattavissa oleva koulurakennus, joka olisi täynnä oppilaita, jos koulu vain olisi kunnossa. Nyt Keljoa ympäröivät koulut ovat täynnä.

Koulun korjaamattajättämispäätös on todella erikoinen mm. sen vuoksi, että vielä vuoden 2011 kouluverkkoselvityksessä Keljon koulu todettiin korjaamisen arvoiseksi ja ehdottomasti tarpeelliseksi. Länsi- ja Sisäsuomen aluehallintovirastolle on tehty tästä hämärästä päätöksestä kantelu.

Koululakkautukset pännivät. Perikato.

Vaikka Hitlerissä ei ole mitään hauskaa, emmekä rinnasta mitään natsihallintoon, kuten videosta käy ilmi, tavoittavat Hitlerin tunnelmat tappion koittaessa jotain myös omistamme. Työtä on tehty paljon ja sydämellä, ilman suuria vaikutuksia. Koska video käynnistyy joka kerta sivun latautuessa, eikä toimintoa saa pois päältä, videon upotus on poistettu. Katso video täältä.
Huomautus 15.3.2014
Video uutisoitiin myös Keskisuomalaisessa, mikä toi blogiin huikean määrän kävijöitä. Toistaiseksi ainoa kommentti uutisessa paheksuu videota seuraavanlaisesti:

"On todella mautonta "huumoria" tällaiset vertaukset. On tainnut jäädä tekijöiltä ja vanhempainneuvostoilta Hitler-tietous hataralle pohjalle. Sentään koulujen lakkautus/siirto ei vie miljoonia ihmishenkiä, eikös siellä päinvastoin pelasteta ihmishenkiä kaasuilta. En ymmärrä lainkaan, miksi tällaista sketsipropagandaa saa tehdä ja levittää näilläkin palstoilla. Ällöttää." 

Siispä muutama lisäkommentti asiasta on paikallaan
Kyseessä ei ole virallinen vanhempainneuvoston hyväksymä kannanotto, vaan blogissa julkaistaan erilaisia yksittäisten tekijöiden kirjoituksia, kannanottoja ja videoita.

Tekijän Hitler-tietoisuus on kunnossa, eikä missään tapauksessa ole tarkoitus väheksyä historiaa tai verrata koulujen lakkautuksia natsi-Saksaan. Kyseessä olevan Perikato-elokuvan kohtaus on saanut niin monta uutta elämää sosiaalisessa mediassa, että siitä on muodostunut ns. meemi eli internet-ilmiö. Kohtausta on sen tunnelatauksen takia käytetty ilmaisemaan turhautumista tai kiukkua vähäisemmistäkin asioista, esimerkiksi siitä, ettei euron juustohampurilaisia myydä öisin. Tässä tapauksessa sodan häviämisen tunnelmat kuvasivat nyt aika hyvin vanhempainneuvoston tunteita pitkän ja turhan taistelun jälkeen.

Ainakin netin ilmiöitä tuntevalle katsojalle kohtaus on pikemminkin osa tätä uudempaa ilmaisukulttuuria kuin historiallinen vertaus. Tekijä pyytää anteeksi liikkumistaan hyvän maun rajoilla, mutta iloitsee siitä, että ilmaisukeino on toiminut kuten oli tarkoituskin: tunteiden purkajana ja yleisön huomion herättäjänä tärkeän asian suhteen.

Kävimme varkaissa: kouluverkkokysymys ei ratkaise kunnallistalouden ongelmia

Kirjoitus alla on sellaisenaan poimittu otakantaa.fi-palvelusta.

"Kouluverkkokysymys on kokonaisuutena kunnille pieni rakenteellinen säästökohde, eikä suinkaan ratkaisu kunnallistalouden perusongelmiin. "

NK 8.3.2014 16:13

Tätä asiaa on tutkittu ja siitä kirjoitettu hyvin mm täällä; http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=318

Koulun ja paikallisyhteisön suhde on asuinalueen merkittävin. Suomalaisen perusopetuksen alkuajoista asti perusperiaatteena on ollut, että koulut ovat lähellä oppilaitaan. Koulu on koko asuinalueen elinvoimaisuuden symboli ja sen sydän! Koulunsa menettäneissä kylissä on huomattu, että samalla on kadotettu suuri määrä sosiaalista pääomaa(Kalaoja & Pietarinen 2002). Pieni koulu integroi vanhemmat vahvemmin koulun arkielämään kuin suuri koulu, jolloin koulun ja kodin yhteistyö saa hyvän pohjan. (Peltonen 2002, 51–60.)
Esimerkiksi Pudasjärvellä kuuden koulun lakkauttaminen vuonna 2009 ei johtanut toivottuihin säästöihin, sillä oppilaiden kuljetus uuteen kouluun tuli oletettua kalliimmaksi. Henkilöstökuluissa säästettiin vajaat 100 000 euroa, mutta oppilaiden kyyditys kulutti 93 000 euroa. Sisäisiä vuokria maksettiin 77 000 euroa ennakoitua enemmän. (Iijokiseutu 8.3.2010; Pudasjärven koulutuslautakunnan pöytäkirja 3.3.2010). Lakkauttamisen aiheuttamia pitempiaikaisia talousvaikutuksia tai kerrannaisvaikutuksia on puolestaan vaikea laskea. Kouluverkkokysymys on kokonaisuutena kunnille pieni rakenteellinen säästökohde, eikä suinkaan ratkaisu kunnallistalouden perusongelmiin. Kouluverkon supistuksista tuleva säästö jää myös valtion osalta vähäiseksi.

Näyttää siltä, että kouluverkkoa on harvennettu ilman minkäänlaista arvokeskustelua. Lyhytnäköinen suunnittelu ja kuntien talousongelmien pikaratkaisuyritykset ovat huonoja tapoja vastata niinkin pitkäjänteisiin asioihin kuin kasvatus ja uusien sukupolvien koulutus. Olisi hyvä pohtia lapsen kasvua ja kasvatusta yleisemmin sekä sitä, millaisessa ympäristössä ja millaisissa puitteissa ihmisen on hyvä kasvaa ja oppia. Kouluverkon kehittämistyössä tulisi ottaa yhdeksi vaihtoehdoksi pienten kyläkoulujen säilyttäminen, jopa niiden lisääminen. Lakkauttaminen tulisi olla ensisijainen vaihtoehto vain silloin, kun koulun oppilasmäärän väheneminen on jatkuvaa, kun puutteellisten opiskeluolosuhteiden korjaaminen vaatii huomattavia investointeja, ja kun koulun jatkolla ei ole hajanaiselle kyläyhteisölle juurikaan merkitystä.

Koulun lakkauttamista pohdittaessa pitäisi ottaa huomioon koulun historia sekä ainutlaatuinen maaseutukouluverkoston erityispiirteet ja tulevaisuudennäkymät. Kantaa olisi otettava ihmisen hyvinvointiin kokonaisuudessaan ja nähtävä kouluun liittyvä laajempi kulttuurinen konteksti. Pienten koulujen verkostoa ei saisi tuhota lyhytnäköisellä koulutuspoliittisella ja taloudellisella suunnittelulla. (Linnilä, 1996.) Kyläkoulujen lopettaminen jouduttaa maaseudun elämän alasajoa. Koulun lakkauttaminen vähentää kylän vetovoimaa, minkä seurauksena poismuutto voi lisääntyä ja tulomuutto vähentyä. Usein lakkautusta seuraakin kierre, jonka myötä muutkin kylällä olevat palvelut siirtyvät muualle tai ne lopetetaan. Näin ajateltuna kyläkoulu on sijoitus tulevaisuuteen, ei pelkkä menoerä.

Jos Suomen kouluverkko halutaan säilyttää toimivana ja lasten koulumatkojen pituus kohtuullisena, kyläkoulujen lakkauttamisen sijaan on kehitettävä niiden toimintaa. Tässä yhteistyö on avainasemassa. Muun muassa Purokuru (1997) on pohtinut menestyvän kyläkoulun strategioita. Koulurakennuksen ja ympäröivän yhteisön välisiä säikeitä on tarpeen ylläpitää ja vahvistaa toistuvasti molempiin suuntiin. Yhteistyökumppaneita voivat olla esimerkiksi päiväkoti, harrastusseurat, vanhemmat, kylän yritykset ja maatilat, seurakunta, paikallisyhdistykset, entiset oppilaat ja muut koulut. Esimerkiksi kielten tai musiikin opetuksessa voitaisiin tehdä yhteistyötä, jolloin opettaja voi käydä useammalla koululla opettamassa. Myös kansainväliset kontaktit voivat elävöittää koulutyötä.

https://www.otakantaa.fi/fi-FI/Selaa_hankkeita/Jyvaskylan_kaupungin_paivakoti-_ja_kouluverkko_2014-2025/Kommentointi_verkossa_ja_virallinen_pala%2827849%29?threadId=8555

Keljon koulun pompottelua

Tässä pikakatsaus Keljon koulun tilanteeseen:

• 2001: Keljon koulua ollaan lakkauttamassa. Aie kaatuu.

• 2011: Kouluverkkoselvityksen mukaan koulu tullaan peruskorjaamaan vuosina 2014-15. Keljon koulu nähdään siis tarpeelliseksi ja korjaamisen arvoiseksi.

• 2012: Andersson, Koivisto ja Leisimo päättävät pudottaa koulun peruskorjauslistalta. 

• tammikuu 2013: Keljon koululaiset siirtyvät korjaamattomuudesta johtuvien sisäilmaongelmien takia evakkoon Salmirantaan. Lakkauttamishuhut alkavat.

• kesä 2013: Vanhempainyhdistys alkaa koota tietoja ja jäsennellä ajatuksiaan tähän blogiin.

• syksy 2013: Tulevien oppilaiden kerrotaan mahdollisesti sijoittuvan Norssiin.

• tammikuu 2014: Tulevien oppilaiden kerrotaan sijoittuvan sittenkin Keljon kouluun Salmirantaan.

• helmikuu 2014: Kouluverkkoselvitysluonnoksessa esitetään Keljon koulun sijoittumista Kilpiseen vuoden 2015 alusta.

• maaliskuu 2014: Opetusjohtaja Leisimo arvioi, että Keljon alueen oppilaat tullaan sijoittamaan Tikkaan ja Norssiin. Myöhemmin kaupungin omaan käyttöön on tulossa myös Kilpisen koulun siipi, mutta sen käyttöönotto ajoittuu parin vuoden päähän.

• maaliskuu 2014: Kerrotaan, ettei Keljoon tule ollenkaan ensimmäistä luokkaa. Norssissa arvellaan, etteivät kaikki hakijat mahdu sinne.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

• Kirjallisen palautteen antaminen otakantaa.fi-sivustolla päättyy 9.3.2014.
• Luonnos esitellään maaliskuun aikana mm. varhaiskasvatuksen asiakasraadille sekä nuorisovaltuustolle, ja valmistelijoiden kanssa sovittaessa on mahdollsuus myös alueellisiin tilaisuuksiin.
• Sivistyslautakunta saa valmistelutilanteesta tilannekatsauksen 19.3., jonka jälkeen viranhaltijat valmistelevat päätösesityksen sivistyslautakunnan kokoukseen 16.4.2014.

Sivistyslautakunnan jäsenet: uskaltakaa vaatia Keljon koulun peruskorjaamista ja alakoulun säilymistä Keljossa!!

Keljon kouluun ei sittenkään eppuluokkaa??!!

Kirjoitus www.otakantaa.fi-sivustolla:


Keljon koulun toiminta on siirtymässä Kilpisen koulun tiloihin ja siihen asti toiminta jatkuu Salmirannan väistötiloissa. Näin meille on kerrottu. Meille on myös kerrottu, että Keljoon/Salmirantaan sijoitetaan viime vuoden tapaan myös tulevat eppuluokkalaiset. 

Meille alueen vanhemmille tämä tieto ja lupaus on ollut huojennus suuren epäselvyyden keskellä. Koulun toiminta jatkuu, vaikka ympäristö vaihtuukin.

Sain kuitenkin juuri tietää Keljon koulun rehtorilta, että sivistystoimi on päättänyt, että Keljon kouluun ei sittenkään eppuluokkaa tule. Keljoon hakeneiden eppuluokkalaisten määrä (10 kpl) jäi niin pieneksi, joten uudet eput ohjataan alueen muihin kouluihin.

Tämä tarkoittaisi sitä, että lapsistani kaksi vanhinta jatkaa tutussa sosiaalisessa ympäristössä (Keljon koulu) ja nuorimmainen aloittaisi opinpolkunsa fyysisesti ja sosiaalisesti täysin uudessa ympäristössä. Lapseni eivät ole ainoa sisarusparvi, joita tämä sama kohtalo koskettaa. 

Useamman kerran Keljo-prosessin aikana on päättäjiltä kuultu vakuutteluja siitä, että Keljon koulun oppilaat, mukaanlukien tulevat, pidetään yhtenä joukkona. 

Olen ollut pettynyt kaupungin toimintaan Keljon koulun asiassa jo pitkään. Nyt olen ensimmäistä kertaa vihainen. Koulun ylläpito Keljossa on kaupungin mukaan ylivoimaisen kallista. Periaatteessa tämän voi vielä ymmärtää, jos hyväksyy sen tosiasian, että samalla potkitaan päähän syyttömiä lapsia. 

Sen sijaan näiden tulevien eppuluokkalaisten suhteen kaupunki on toimimassa tavalla, joka ylittää kaiken ymmärryksen. Todetaan kylmästi, että Keljoon ei ole riittävästi hakijoita, joten sinne ei eppuluokkaa tule. Uskallan väittää, että tulijoita olisi ollut enemmän, mikäli tieto siirrosta Kilpiseen olisi ollut vanhempien päätöstä helpottamassa. Vitkuttelu sai aikaan tilanteen, jossa vanhemmat ymmärrettävästi hakivat lapsiaan kouluihin, joiden toiminta on turvattu.

Kaupungin toimintatapa kuntalaisia kohtaan tässä asiassa osoittaa suurta välinpitämättömyyttä. Muutokset lienevät välttämättömiä, mutta niiden edellyttämien ratkaisujen aikaansaamiseksi käytetyt keinot ovat tällä kertaa erittäin kyseenalaisia.

Vähintä, mitä kaupunki voi tehdä, on tarjota lupaustensa mukaisesti mahdollisuus eppuluokan käymiseen myös Keljon koulussa. Se voi kylmän talousihmisen näkökulmasta olla liian kallista, mutta muuta moraalisesti kestävää ratkaisua ei asiassa ole.

Koulusäästöt tuovat kustannuksia ja syövät tulevaisuuden voitot

Kommentoitavana olevan koulu- ja päiväkotiselvitys linjaa kaupungin lasten varhaiskasvatus- ja koulupolkua pariksikymmeneksi vuodeksi. Selvitysluonnos ja sitä edeltäneet keskustelut ovat osoittaneet, että kaupunkimme mittaa koulujen arvoa yksituumaisesti kiinteistökustannuksilla ja toimii tässäkin perin häilyväisesti, mitä osoittaa mm. toiminta Keljon koulun suhteen.

Koulu oli lakkautusuhan alla jo 2000-luvun alussa. Edellisessä kouluverkkoselvityksessä (2011) se oli katsottu peruskorjauksen arvoiseksi 2014-2015, mutta pudotettiin virkamiespäätöksellä investointilistalta. 2013 oppilaat joutuivat kiireesti väistötiloihin Salmirantaan. 2013 oppilaat joutuivat kiireesti väistötiloihin Salmirantaan. Ratkaisuksi esitettiin kiinteistöstä luopumista, oppilasrajojen siirtämistä ja Keljon koululaisten sijoittumista pääasiassa Normaalikouluun. Tämä ei kuitenkaan onnistunut ja uusien ekaluokkalaisten kerrottiin sittenkin aloittavan syksyllä 2014 Salmirannan väistötiloissa. Nyt huhu kertoo, että koulutulokkaiden määrä on pudonnut niin pieneksi, ettei ekaluokkaa tule ja kukaan ei tunnu tietävän tai kertovan, missä lapset koulunsa syksyllä aloittavat.

Nurinkurista on jo pelkästään se, että koulusta luopumisen pohjana on korjaustarve: eikö päätöksiä pitäisi tehdä pitkäjänteisesti sen pohjalta, missä koulua tarvitaan? Keljon koulun oppilasmäärä oli n. 180-200 ennen väistöön joutumista. Koulu sijaitsee alueella, jonka väkiluku ei ainakaan ole vähenemässä ja koululle johtavat turvalliset kävelyreitit. Lähimmät alakoulut ovat usean kilometrin päässä alueilla, joilla oppilaspaikoista on ja tulee olemaan pulaa. Koulukiinteistöllä on kulttuurihistoriallista arvoa ja Keski-Suomen museo suosittaa sen säilyttämistä opetuskäytössä. Koulu on palvellut myös alueen ainoana harrastus- ja liikuntapaikkana: sen pihasta löytyivät Keljon kaupunginosan ainoat kiipeilytelineet, koulun jäällä on jokaisena talvi-iltana luistelijoita ja koululla järjestettiin ennen myös ohjattua liikuntaa. Suunnitelma tehdä Kilpisen koulusta yhtenäiskoulu vaikuttaa jo tässä vaiheessa ongelmalliselta: kiinteistön kunto ei ole kehuttava, yläkoulupaikoista kerrotaan tulevan pulaa ja koulumatka Keljosta ei etenkään pikkukoululaisille ole turvallinen pitkin Länsi-Päijänteentien kevyenliikenteen väylää, jolla kiitävät pyöräilijät ja pärisevät mopot.

Kyse ei kuitenkaan ole vain Keljon koulun tilanteesta, vaan laajemmasta asiasta: siitä, miten suuri nähdään kauniina ja tehokkaana ja pientä ja paikallista ylenkatsotaan resurssihukkana. Koulujen kohdalla asia ei suinkaan ole yksiselitteinen. Yleisesti ottaen kustannukset oppilasta kohti seuraavat U:n muotoista käyrää: pienimmät kouluyksiköt ovat toki kalliimpia per oppilas ja kustannukset laskevat yksikkökoon kasvaessa tiettyyn pisteeseen saakka, mutta alkavat nousta sen jälkeen. Todelliset kustannukset ja säästöt eivät myöskään ole laskettavissa yksiselitteisesti tilavuokrina, neliöinä ja henkilötyövuosina. Esimerkiksi Kathleen Cotton (1996) kävi läpi 103 artikkelia ja tutkimusta jotka liittyivät koulun kokoon ja sen vaikutukseen erilaisiin mittareihin, kuten oppilaiden suorituksiin, sosiaalisiin ongelmiin, minäkäsitykseen ja yhteisöllisyyden tunteeseen. Hän toteaa pienempien kouluyksiköiden olevan suuria parempia tai vähintään tasaveroisia useimmilla mittareilla. Esimerkiksi sosiaaliset ongelmat ovat vähäisempiä pienissä kouluissa, mikä merkitsee myös pienempää tuen tarvetta ja sitä kautta kustannusten pienenemistä. Pienempien kouluyksiköiden on todettu myös parantavan oppilaiden suoriutumista koulunkäynnistä. Ei voida siis yksiselitteisesti todeta, että koulukoon kasvattaminen toisi säästöjä kaupungille edes tässä hetkessä.

Tulevaisuuteen katsottaessa tilanne muuttuu vielä vaikeammaksi hahmottaa. Kasvatuksen ja oppimisen ammattilaiset tuntevat jo yhteisöön kuulumisen tunteen merkityksen kasvulle ja kehitykselle. Pitkittäistutkimuksessa, jossa arvioitiin nuorten terveyttä, todettiin pienemmän koulukoon vaikuttavan positiivisesti kuulumisen tunteeseen, jolla taas havaittiin olevan suoria vaikutuksia nuorten terveyteen: se näkyi päihteiden käytön, väkivallan ja varhaisten seksikokemusten vähäisyytenä (Neely, Nonnemaker & Blum 2009). Tämäkin amerikkalaistutkimus osoittaa, ettei koulujen kannattavuutta voi mitata vain sivistystoimen budjetilla. Kun vielä tiedetään, että koulutukseen satsaaminen on tärkeimpiä investointeja talouden kasvuun, etenkin aikana, jolloin suuri osa tuotannosta alkaa olla aineetonta ja perustuu ihmisen henkiseen pääomaan, voi vain ihmetellä sivistyskaupunki Jyväskylän sokeaa tapaa arvioida säästöjä ja unohtaa tuotot.

Ongelma on toki Jyväskylää laajempi: lapsiasianvaltuutetun lausunnossa vuodelta 2012 ilmaistaan huoli siitä, että erot oppimistuloksissa ja lasten terveydessä ja hyvinvoinnissa ovat kasvussa. Tärkeimpänä pohjana lasten hyvinvoinnille, joka on myös oppimisen ja motivaation edellytys, pidetään tukiverkostoa ja perhettä. 180 oppilaan koulussa lapset tuntevat toisensa yli luokkarajojen ja vanhemmat ovat toisilleen tuttuja. Yhteisön tiiviys ja voima näkyy ulospäin siinä, miten vanhemmat ja oppilaat ovat toimineet koulunsa puolesta, mutta yhteisön sisällä se näkyy vanhempien ja lasten tiiviinä suhteina, yhteisinä kasvatuskeskusteluina ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi ja lasten kasvun tukemiseksi. Tällaisestakin ilmaisesta ja vahvasta tukiverkostosta kaupunki on valmis luopumaan.

Koulupäätökset ovat poliittisia arvovalintoja, joiden on todettu vaikuttavan myös talouteen. Ilmastopolitiikassa arvioidaan vaikutuksia kymmenien vuosien päähän, mutta koulutuksen kehittämisessä katse on lähitulevaisuudessa, vaikka todelliset vaikutukset kantavat kymmeniä vuosia eteenpäin. Tulevilta sukupolvilta varastamisen on loputtava, mutta heihin sijoittamisen tulisi olla itsestäänselvyys.

Ilona L.