Tapasin silloisen
vanhempainneuvoston jäsenen, jolta sain kansiollisen materiaalia, joka dokumentoi
hyvin kevään 2001 aikana tehdyn työn koulun hyväksi. Jo lyhyt silmäily
osoittaa, että kuntalaisten kokema vääryys on nostattanut valtavan määrän
yhteistä tahtoa, ja koulun puolustamiseksi on tehty työtä monella tapaa. Kun
kansiota selaa tarkemmin, kiinnittyy huomio yhtäläisyyksiin vuoden 2001 ja
nykyhetken välillä.
Syksyn 2000 aikana oli
tehty koko kaupungin koulutilaselvitys, jossa todettiin mm. seuraavaa: ”Keljon
koulu tarvitsee kunnostusta. Tilat ovat ahtaat ja erityisesti ilmanvaihto
aiheuttaa hyvin suurta huolta.” Tilaselvitys siis osoitti koulun olleen täynnä
oppilaita ja remontin tarpeessa. Tämän vuoksi oli suuri yllätys, että
alkuvuonna 2001 opetustoimi esitti Keljon koulun lakkauttamista ja oppilaiden sijoittamista
muihin kouluihin. Muilla kouluilla tarkoitettiin Tikan, Keljonkankaan ja
Keltinmäen kouluja, sekä Kilpisen koulua, jonne oli tarkoitus perustaa
yhtenäiskoulu luokka-asteille 1-9. Esitystä perusteltiin luonnollisesti
säästösyihin vedoten, mutta tuotiin esiin myös uudenlaiset pedagogiset
mahdollisuudet. Haittapuolina mainittiin se, että muutaman oppilaan koulumatka
saattaa hieman pidentyä.
Asiaa käsiteltiin
koululla pidetyssä tiedotustilaisuudessa, josta sanomalehti Keskisuomalainenkin
uutisoi. Lehtileike (2.2.2001) osoittaa opetustoimen edenneen asiassa
vauhdikkaasti, koska jopa tuolloinen sivistyslautakunnan jäsen oli haastattelun
(KSML) mukaan ollut yllättynyt ”Keljo-kortin” esiin nostamisesta. Vielä
joulukuussa 2000 ei mikään hänen mukaansa ollut viitannut siihen, että
oppilaita täynnä olevaa Keljoa oltaisiin lakkauttamassa.
Vanhemmat olivat asiasta
tyrmistyneitä ja käynnistivät nopeasti toimenpiteet Keljon koulun säilyttämisen
puolesta. Lukuisat mielipidekirjoitukset osoittavat, että mukana oli iso joukko
vanhempia, jotka perustelivat asiaansa laajasti. Huutaa voi kuka tahansa, mutta
silloiset vanhemmat hankkivat kirjoituksiensa perusteiksi erilaista
faktatietoa, joka näin vuosienkin päästä luettuna tuntuu vastaansanomattomalta
ja tehokkaalta.
Tärkeimmät seikat, joiden
avulla vanhemmat perustelivat koulun säilyttämistä, olivat alueen väestöpohjan
kasvaminen ja oppilaiden enemmistön koulumatkan pidentyminen ja muuttuminen
vaarallisemmaksi lukuisten tienylitysten johdosta. Koulumatkoista tehtiin
jokaisen oppilaan kohdalla kartoitus ja tämä kumosi täysin opetustoimen
näkemyksen siitä, että vain muutaman oppilaan koulumatka pitenee. Tilastot ovat
tehokkaita. Keljon kouluun pääsi tietä ylittämättä 66 prosenttia oppilaista.
Vaihtoehtoiset ratkaisut tarjosivat saman mahdollisuuden vain yhdelle
prosentille oppilaista.
Lisäksi kritisoitiin
voimakkaasti sitä, että opetustoimi oli lähtenyt ajamaan päätöstä selvittämättä
ensin erilaisten vaihtoehtojen seurauksia niin inhimillisistä kuin
taloudellisista näkökulmista.
Vanhempien työ oli tuloksellista,
sillä asiaa selvitettiin kaupungin taholta lisää. Toukokuussa 2001 opetustoimi
tiedotti seuraavaa: ”Kaikki koulut jatkavat toimintaansa. Lähikouluperiaatteen
mukaisesti 1.-6. -luokkien oppilaat voivat opiskella kotinsa lähellä olevassa
koulussa.
Mitä yhtäläisyyksiä
asioissa on vuoden 2001 ja nykyhetken suhteen? Lakkauttamisen yllätyksellisyys,
perustelut lakkautukselle ja perustelut koulun säilyttämisen puolesta ovat
lähes identtiset. Vuoden 2001 jälkeen Keljon koulu oli pitkään
peruskorjattavien rakennusten listalla kunnes putosi siitä yllättäen syksyllä
2012. Hieman ennen joulua tuli päätös, jossa todettiin koulun sisäilma niin
huonoksi, että siirtyminen Salmirannan väistötiloihin tapahtui jo kevätlukukauden
2013 alkaessa. Ratkaisua koulun kohtalosta saatiin odottaa tähän syksyyn,
jolloin opetustoimen ehdotus asiaan oli koulun lakkauttaminen ja tulevan
ensimmäisen luokan oppilaiden ohjaaminen Norssiin. Muiden luokka-asteiden
osalta ainoa konkreettinen ja tällä hetkellä toteuttamiskelpoinen
virkamiesehdotus oli Salmirannan väistökoulun käyttäminen kunnes viimeinenkin
luokka-aste (nykyiset toisen luokan oppilaat) siirtyy yläkouluun.
Vanhempien tavoite on nytkin
selkeä. Keljon koulun toiminnan tulee jatkua Keljossa. Taas kerran voidaan
todeta, että huuto ilman perusteluja on mölinää. Vanhempien toimintaan ja
perusteluihin voi jokainen tutustua lukemalla tätä blogia. Tutustuminen
blogiin tuo hyvin esiin sen, että perustelut ovat hyvin samankaltaisia vuoden
2001 kanssa. Alueen väestönkasvu ja lasten lukumäärän lisääntyminen puoltavat
Keljon koulun säilyttämistä. Tekeillä oleva koulumatkaselvitys osoittanee
koulumatkojen pidentymisen ja turvattomuuden lisääntymisen aivan kuten
kaksitoista vuotta sitten.
Vanhemmat ovat kaivanneet
läpinäkyviä selvityksiä siitä, mitä säästöjä Keljon koulun lakkautus toisi. Ja
koska vanhemmat ovat veroja maksavia kuntalaisia, heitä kiinnostaa myös se,
nähdäänkö nyt kenties saavutettava lyhytaikainen säästö tulevaisuudessa kasvaneina
kustannuksina, jotka olisi voitu välttää tekemällä kauaskantoisia ja
selkärankaisia päätöksiä silloin kun niiden aika oli.
Keljon koulun vanha osa
voidaan peruskorjata. Tästä lienee yhtenäinen näkemys opetustoimen,
tilapalvelun ja vanhempien osalta. Uusi osa mitä ilmeisimmin on aikansa elänyt,
joten se täytyy korvata. Vanhempien toive on saada uusi kiinteä koulurakennus,
mutta realistisempi visio on ehdotus moduulikoulusta. Moduulirakennusten
kustannustehokkuus ja toimivuus voitaneen todistaa kysymällä Keski-Suomen
Sairaanhoitopiirin kokemuksia.
Hyvinvointiyhteiskunnan
ylläpito vaatii rahaa, joka jatkuvasti vähenee. Rakenteellisia ratkaisuja
tarvitaan varmasti, jotta tulevilta sukupolvilta syöminen loppuu. Sen
ymmärtäminen lienee jokaiselta kuntalaiselta vaadittavaa älyllistä pääomaa.
Samalla tavoin jokaisen kuntalaisen älyllistä pääomaa pitäisi olla se, että
kouluihin ja opetukseen sijoitettu raha on todellista säästöä. Jos raha
ratkaisee, pitää tutustua faktoihin. Jos lasten hyvinvointi ratkaisee,
tarvitaan vain henkistä selkärankaa. Keljon koulun tapauksessa kumpikin motiivi
tuo saman ratkaisun. Koulun pitää pysyä Keljossa.
Palaan vielä vuonna 2000 tehtyyn
koulutilaselvitykseen. Jos Keljon koulu silloin todettiin peruskorjausta
vaativaksi, herää kysymys miksi peruskorjausta ei näiden kahdentoista vuoden
aikana ole tehty?
Arvatenkin syy
on se, että kustannukset on tiedetty ja haluttu venyttää ratkaisua. Samalla on
venytetty kyseenalaisella tavalla meille yhteistä arvomaailmaa. Puoluekannasta
riippumatta lasten etu asetetaan puheissa korkealle. Todellisuus tuo erilaisen
perspektiivin ja herättää epämiellyttävän kysymyksen. Onko lasten etu meille
kustannus vai arvo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä ajatuksia kirjoitus herätti? Osallistu keskusteluun ja kerro blogista tutuillesi. Peliä ei ole vielä menetetty.