Vaikeita ovat ajat. Kukaan ei ole kaiketi voinut välttyä kuulemasta rakenneuudistusten välttämättömyydestä tai leikkausten pakosta. Ja näinhän asia varmasti onkin. Yli varojen eläminen ei voi jatkua ja velkarahan turvinkaan ei liene järkevää siirtää toimia aina vaan tuonnemmas.
Myös Jyväskylässä eletään kovia aikoja ja päätöksiä on tehtävä. On ajankohtaista ja aiheellista keskustella siitä, miten päätöksiä tehdään. Kuka todellisuudessa päättää asioista? Kuinka päätökset valmistellaan ja kenen toimesta? Myös kaupungin toimien jakaminen eri tulosyksiköihin saattaa helposti hämätä kuntalaista.
Puhetta on ollut mm. siitä, kuinka Jyväskylässä on luisuttu siihen, että valta päätöksistä on virkamiehillä eikä vaaleilla valituilla valtuutetuilla. Varmasti osittain näin onkin, mutta on hyvä muistaa, että valtuuston ja lautakuntien jäsenten ei ole pakko hyväksyä "asiantuntijoiden" ehdotuksia - ainakaan sellaisinaan. Vastavuoroisesti virkamiesten tulisi kuunnella mm. lautakuntien jäsenten mielipiteitä ja antaa mahdollisuus tutustua päätettävien asioiden taustoihin riittävän ajoissa, laajasti ja objektiivisesti.
Yksi kiintoisa seikka päätöksenteossa on kaupungin eri yksiköt. Otettakoon esimerkkinä Tilapalvelu, joka on osa kaupungin organisaatiota ja näin ollen saman kirstun äärellä kuin muutkin palvelujen tarjoajat ja toimijat. Monissa kuntalaisia koskettavissa tilanteissa kulurakenteen iso osa on kiinteistöistä aiheutuvat kustannukset. Kiiinteistöt taas ovat usein Tilapalvelun omaisuutta. Mikä säästö syntyy sillä, että toiminta lakkautetaan jossain yksikössä ja tilat jäävät tyhjilleen? Esimerkiksi kouluja ja kirjastoja lakkauttaessa sivistystoimen vuokramenot pienenevät, mutta eikö samalla näin käy myös Tilapalvelun vuokratuloille? Ei pidä unohtaa sitä, että tyhjilläänkin olevissa kiinteistöissä on kuluja - ja miten turhia kuluja ne ovatkaan, kun tiloja ei kukaan käytä!
Toinen seikka on Tilapalvelun tekemät arviot mm. peruskorjausten kustannusarvioista. On vaikea hahmottaa asioita, saati vertailla eri vaihtoehtoja, jos ei ole tietoa siitä, mihin arviot perustuvat. Haluaisin uskoa, että taustalla on jokin laskelma eikä vain arvio sen kirjaimellisessa merkityksessä. Sama pätee myös säästöihin, mitä jonkin toiminnan lakkauttaminen tai tehostaminen toisi. Esimerkkinä tässä kohtaa Keljon koulu, jonka yllä lakkautusuhka vankasti leijuu. Säästöarvio kaupungin lähteiden mukaan olisi vuosittain n. 400 000 euroa. Salmirannan koulukuljetukset maksavat kuitenkin, ja jatkossa suuren oppilasmäärän sijoittaminen toisiin yksiköihin tullee vaatimaan jotain toimenpiteitä - tuskin täysin ilmaisia nekään. Puhumattakaan siitä, että olemassaoleva koulurakennus pönöttää tyhjillään, mutta kiinteistönhoitoa ja -huoltotöitä tuskin voi laiminlyödä.
Väistämättä tulee sellaisia tuntemuksia, että kaikki tämä kiemurtelu ja asioiden siirtely on vain jonkinlaista vastuun kiertoa. On helppo tehdä päätöksiä sen pohjalta, että joku muu on perehtynyt asiaan ja tehnyt siitä esityksen. Päätökset voivat myös pohjata jonkin toisen yksikön tekemiin laskelmiin, joista sen kummempaa taustaa ei ole olemassa tai ainakaan julkisesti tiedossa. Virkamiehet ovat paljon vartijoita ja vastuussa tekemisistään, mutta myös päättävien elimien jäsenillä, vaaleilla valituilla sellaisilla, on velvollisuus käyttää valtaa päätöksenteossa. Ylipäätään kaikenlainen avoimuus ja yhteistyö tekisi hyvää. Vaikeat asiat eivät muutu helpommiksi vastuuta siirtelemällä tai asioita pimittämällä.
Antti Suora
Jyväskylässä siis todella leikataan mattoa toisesta päästä ja lisätään toiseen ja ollaan tulokseen tyytyväisiä. Joskus ennen vastaavaa on nimitetty hölmöläisten hommaksi. Päättäjät tuntuvat kuitenkin vakuuttuvan vain numeroista, joten miettikäämme niitä vähän lisää.
VastaaPoistaHaluaisin lisätä keskusteluun katsauksen perusopetuksen ryhmäkokoihin. Pikaisen selvitystyön tuloksena esimerkiksi Norssin ryhmäkoko kaikilla kolmella alimmalla luokka-asteella on maksimissaan 22 oppilasta. Tikan koulu on kahden ensimmäisen luokan osalta kaksisarjainen, ja oppilasmäärät vaihtelevat 23 ja 25 oppilaan välillä. Kolmannelta luokalta eteenpäin Tikka on kolmisarjainen, ja esimerkiksi nykyisillä kolmansilla luokilla on 26, 24 ja 25 oppilasta.
Puistokoulun luokkakohtaisia oppilasmääriä en saanut tietooni, mutta kaiken kaikkiaan oppilaita on 168 jaettuna kahdeksaan luokkaan, mikä on kokonaisuudessaan vähemmän, kuin Keljon koulussa tätä nykyä.
Haluaisinkin näin sekä äidin että opettajan roolissa herättää keskustelua siitä, miten ihmeessä Keljon koulun lakkauttaminen käytännössä aiotaan toteuttaa. Jo tulevien ekaluokkalaisten jakaminen Tikkaan ja Norssiin tarkoittaa joko massiivista luokkakokojen kasvattamista tai uusien opetusryhmien perustamista kyseisiin kouluihin, mikä on aina myös tilakysymys. Onko kyseisissä kouluissa olemassa vapaata luokkatilaa? Jos tilaa ei ole, niin miten se aiotaan järjestää ja mitä se maksaa? Jos taas oppilaat on tarkoitus tunkea jo valmiiksi suuriin alkuopetusryhmiin, ei voi kuin ihmetellä Jyväskylän linjaa, kun Opetus- ja kulttuuriministeriökin jakaa opetuksen järjestäjille miljoonia nimenomaan perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen. Jyväskylä voi tämän kädenojennuksen unohtaa, sillä valtionavustusta ei voida myöntää, mikäli ryhmäkokoja on päätetty suurentaa.
Minä haluaisin nähdä konkreettisia lukuja ja laskelmia siitä, mihin Keljon koulun oppilaat mahtuvat. Haluaisin myös konkreettisen numeron siitä, mihin asti sekä alkuopetuksen että myöhempien luokka-asteiden ryhmäko'oissa ollaan valmiita menemään. Haluaisin nähdä myös koulukohtaisen oppilasmääräennusteen seuraavilta viideltä vuodelta, sillä sellainen on ilman muuta olemassa.
Totta kai säästöä syntyy, kun opettaja entisen 20 oppilaan luokan sijaan opettaa 30:a - samalla palkalla. Kannattaa sitten vain muistaa, että on turha toivoa erityisen yksilöllistä opetusta kenellekään. Toivo kannattaa keskittää siihen, että oppilaat ja henkilökunta pysyy terveenä lisääntyvästä väki- ja työmäärästä huolimatta, sillä sairastaminen maksaa. Ja täytyy uskoa, että muissa kouluissa ei enää ilmene sisäilmaongelmia,sillä se vasta maksaakin. Ja siihenhän me kaikki uskomme.
Eija Riippa
Kiitos uuden näkökulman tuomisesta keskusteluun. Esittämäsi kysymykset ovat sellaisia, joihin ei ole saatu tyhjentävää vastausta. Vaikuttaa siltä, että asiaa ei todellakaan ole mietitty loppuun saakka, jos ollenkaan, ja päällimmäisenä motiivina on Keljon koulun lakkauttaminen, seurauksista viis.
PoistaTikka olisi lähikoulu kolmannekselle Keljon oppilaista, mutta sinne ei käytännössä mahdu. Jos uusia ekaluokkalaisia sijoitettaisiin Tikkaan, sen oppilasalueen toiselta reunalta tulevat joutuisivat muuhun kouluun. Keltinmäki puolestaan on nyt ja tulevaisuudessa täynnä, eikä kikkailu oppilaaksiottoalueilla ole mahdollista.
Norssi on nyt ilmeisesti se vaihtoehto, jonka varaan kaupunki laskee. Rehtorin mukaan sinne ei mahdu uusia oppilaita kuin kourallinen, eli käytännössä uudistus olisi toteutettava oppilaaksiotttoalueita vyöryttämällä kaikkialla kaupungissa. Voi vain arvata, että luokkakoot hiipivät pikkuisen ylöspäin, jotta 25-35 koulutonta ekaluokkalaista saadaan ujutettua jonnekin. Vapaata tilaa ei kouluissa ole nyt, eikä ilmeisimmin tulevaisuudessakaan, sillä alakouluikäisten määrä kasvaa.
Jyväskylä näyttää tässä asiassa olevan täysin sokea valtion tukemille linjauksille ja sille, että opetuksen laadun kustannuksella saadut säästöt maksetaan tunnetusti aina jossain muualla, kun erityisen tuen tarve lisääntyy ja varhaisen puuttumisen mahdollisuudet pienenevät. Myös tiiviin yhteisön ja turvallisen, lapsen mittakaavaan sopivan elinpiiriin vaikutukset unohdetaan tavoiteltaessa lyhyen aikavälin säästöjä. Kyse ei ole vain Keljon koulusta vaan siitä, millaista politiikkaa kaupungissamme tehdään, priorisoidaanko lyhyen aikavälin säästöt pitkän aikavälin hyötyjen yli ja uskotaanko viisaasti siihen, että inhimillinen ja sosiaalinen pääoma tuottavat aina myös taloudellista hyvinvointia.